Ikääntyvä Suomi tarvitsee hoiva-alan osaajia, sellaisia kuin kolumbialaissyntyinen Brayan Rojas Calderon. Hän tuli nuorisoalan harjoittelijaksi Suomeen mutta opiskelee nyt lähihoitajaksi Lappeenrannassa.
Tiedättehän sen ihmistyypin, joka hymyilee vastaantulijoille. Tai saattaa moikata iloisesti, vaikka ei tätä tuntisikaan. Tai auttaa tuiki tuntematonta mummoa kantamaan kauppakassit kotiovelle. Juuri sellainen on lappeenrantalainen lähihoitajaopiskelija ja JHL:n opiskelijajäsen Brayan Rojas Calderon, 30.
Mutta nyt Rojas Calderonin suupielet vetäytyvät uhkaavasti alaspäin. Hän on ikääntyneen hoitotyö -oppitunnilla Saimaan ammattiopisto Sampossa, ja puheena on vanhusten ravitsemus ja painoindeksi (BMI). Lehtori Anu Kiiski kehottaa lähihoitaja- ja hoiva-avustajaopiskelijoita googlaamaan painoindeksin laskukaavan ja tarkistamaan, miltä oma lukema näyttää.
– Minun BMI on 29,1. Viittaa ylipainoon. Olenko minä lihava, järkyttyy Rojas Calderon, kun paino ei asetukaan suositeltuun 54–72 kilon haarukkaan.
Ihan noin yksioikoista painoindeksin tulkitseminen ei Kiisken mukaan kuitenkaan ole.
– Jos käyt salilla ja sinulla on lihasmassaa, se vääristää lukua, koska lihas painaa enemmän kuin läski.
Rojas Calderon huoahtaa helpottuneena. Hän käy harva se päivä nostamassa painoja ja pelaamassa sulkapalloa ja salibandya. Lihaksia siis löytyy.
Teoriaa ja käytännön oppia
Lähiopetus jatkuu. Pian on käsitelty diabetes ja alhainen verensokeri. Sitten vuorossa ovat ikääntymiseen liittyvät yleiset vaivat, kuten hauraus-raihnaisuus -oireyhtymä HRO ja lihaskato eli sarkopenia.
Lopuksi Kiiski puhuu vielä tehostetusta ruokavaliosta, iäkkään suun terveydenhoidosta ja hammasproteesien puhdistuksesta. Nekin on lähihoitajan hallittava, jos mielii töihin hoivakotiin.
Saimaan ammattiopisto Sampossa opiskelee parhaillaan yli 500 lähihoitaja- ja hoiva-avustajaopiskelijaa, noin 400 Lappeenrannan toimipisteessä ja 120 Imatralla. Osa heistä on nuorisoasteen opiskelijoita, osa jo varttuneempia aikuisopiskelijoita ja ammatinvaihtajia.
Ammattiopisto Sampossa hoiva-alaa opiskellaan 10–20 henkilön ryhmissä. Maahanmuuttajataustaisia opiskelijoita on yleensä pari kolme ryhmää kohden.
– Heidät on vapautettu ruotsin opinnoista mutta muuten tutkintovaatimukset ovat samat, kertoo Kiiski.
Vuonna 2018 toteutettiin ammatillisen koulutuksen uudistus, joka lisäsi työssä oppimista ja vähensi lähiopetuksen määrää. Silti tuleville lähihoitajille pitää luoda teoriapohja oppilaitoksessa. Esimerkiksi ammattiopisto Sampon sote-alan opinnoissa lähiopetuksen osuus on hiukan yli puolet.
Rojas Calderonin seuraava työssäoppimisjakso alkaa tammikuussa. Silloin hän toivoo pääsevänsä tutustumaan vanhusten kotihoitoon.
Juuret Kolumbiassa ja Espanjassa
Brayan Rojas Calderon syntyi Etelä-Amerikassa Kolumbiassa. Espanjaan hän muutti seitsemänvuotiaana perheensä kanssa.
Peruskoulun jälkeen Rojas Calderon työskenteli ravintolassa ja hoiti samaan aikaan muiden vapaaehtoisten kanssa pientä nuorisoklubia Toledossa Keski-Espanjassa.
– Klubi keräsi paljon nuoria, saimme enemmän rahaa ja löysimme isomman talon, jossa tarjota enemmän aktiviteetteja, hän kertoo.
Suomeen Rojas Calderon päätyi sattumalta Erasmus-nuorisovaihdon kautta.
– Tarkistin kartasta, missä Suomi sijaitsee.Lähihoitajaopiskelija Brayan Rojas Calderon
– Vielä silloin en edes tiennyt, missä Suomi on. Tarkistin sijainnin kartasta.
Aluksi joukko suomalaisnuoria tutustui kuukauden ajan espanjalaiseen nuorisotoimintaan. Sitten Rojas Calderon ja toinen nuorisotyöntekijä tulivat Etelä-Karjalaan vastavierailulle.
– Kolme päivää Simpeleellä. Järven ranta, savusauna, minä fall in love Suomi, hän tunnelmoi.
Seuraavaksi Rojas Calderon tutustui Lappeenrantaan. Satoi koko päivän, mutta vanha linnoitus ja satama olivat kauniita ja kaupunki juuri sopivan kokoinen, ei liian suuri eikä pieni.
Sattuma johti toiseen, ja vuonna 2018 hän aloitti Euroopan unionin Erasmus+ -projektin harjoittelijana Lappeenrannan nuorisotoimessa.
Vanhukset kaipaavat seuraa
Projektin päätyttyä Calderon Rojas olisi halunnut jatkaa oppisopimuksella nuoriso-ohjaajaksi, mutta paikkaa ei tuolloin järjestynyt. Sen sijaan hän sai paikallisesta te-toimistosta vinkin aloittaa sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon opinnot.
Ennen opintojaan Rojas Calderon oli tovin aikaa työharjoittelussa Attendo-ketjun hoivakodissa Lappeenrannassa ja totesi tulevansa juttuun vanhusten kanssa.
– Monet vanhukset ovat yksinäisiä ja kaipaavat seuraa. Se on surullista, ja minä haluan tuoda iloa. Hymyilin ja pidin hauskaa asukkaiden kanssa.
Valintakokeet haastatteluineen sujuivat hyvin, ja syksyllä 2021 Rojas Calderon aloitti lähihoitajaopinnot ammattiopisto Sampossa.
– Lääkelaskukokonaisuuden suoritin viime keväänä. Anatomiasta ja fysiologiasta pidän erityisesti, hän kertoo raahatessaan ”lihasmiestä” hoitoluokkaan.
Luokassa on kolme pyjamiin puettua ihmisen kokoista hoitonukkea pitkin pituuttaan vuoteilla. Niiden avulla opiskelijat opettelevat potilaan perushoitoa ja ergonomisia työasentoja.
– Muista tukea lantiota, neuvoo Anu Kiiski, kun Rojas Calderon pyöräyttää nuken siirtoliinan avulla kyljeltä toiselle.
Ensi vuonna Etelä-Amerikkaan
Rojas Calderon suitsuttaa paitsi Lappeenrantaa myös suomalaista koulua. Suomessa opiskelu on vapaamuotoisempaa ja sisältää ryhmätöitä ja muita oppimista tukevia aktiviteetteja. Myös suhde opettajiin on hänen mielestään kaverillisempi.
– Mutta suomen kieli, varsinkin kirjoittaminen, teettää ylimääräistä työtä. Kesti kauan oppia ilmaisemaan itseä englanniksi. Suomeksi se on vielä paljon vaikeampaa, mutta yritän parhaani.
Rojas Calderon valmistuu lähihoitajaksi noin vuoden kuluttua. Valmistuttuaan hän toteuttaa unelmansa ja aikoo matkustaa synnyinseudulleen Kolumbiaan tapaamaan isovanhempiaan.
– Olen tavannut heidät vain pari kertaa Eurooppaan muuton jälkeen, viimeksi 2004.
Sen jälkeen hän palaa Suomeen ja Lappeenrantaan.
– Tämä on minun kotini. Ehkä jatkan vielä opintoja sosionomiksi.